Isäni on puhunut lapsuudestani saakka tenniskentästä, joka olisi oiva liikuntapaikka tiemme vieressä. Kanalan, liiverin ja metsälön kainaloon sellainen hänen mielestään sopisi hyvin. Hänen aikanaan nykyinen kenttä toimi etupäässä laitumena ja käälynä jaloittelualueena.
Sopiva pohja on a ja o liikunnalle, oli kyseessä sitten laji kuin laji. Liian pehmeä on turhan raskas nivelille ja jänteille kun taas liian kovakaan ei ole hyvä. Näin ollen syyskesällä 2010 kenttä ja sen läheinen ala salojitettiin.